Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kesänäyttely

Valtakunnallisen Työväentalomuseon perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Perustajina olivat Työväen Sivistysliitto ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue.

Nyt museona toimivan Salomökiksi kutsutun Teuron työväentalon rakensivat kylän työväenyhdistyksen jäsenet vuosina 1906-1908. Talon siirtäminen ja pystyttäminen nykyiselle paikalleen Riihimäelle tapahtui kesällä 1969.

Kesänäyttelyn avasi 5.5.2019 kotiseutuneuvos Tero Tuomisto. Näyttely on esillä koko museokauden syyskuun loppuun asti.

Kotiseutuneuvos Tero Tuomiston avajaispuhe 5.5.2019

"Olemme avaamassa vuoden 2019 kesänäyttelyä täällä Valtakunnallisen Työväentalomuseon arvokkaita perinteitä ja väkevää historiaa huokuvissa tiloissa ja tunnelmissa, museon, joka syksyllä tulee puolen vuosisadan ikään. Hyvin voi sanoa, että tämä museona ja samalla myös näyttelytilana toimiva rakennus on tehnyt jo pitkän matkan. Näyttely kuvastelee monin tavoin tätä taivalta.

Ensinnäkin, ajallisesti: kevättalveen 1967 ja tänne Riihimäelle ulottuvat ensimmäiset ajatukset ryhtyä aikaansaamaan erityistä työväentalomuseota. Talohan on liikkeemme luonnollinen koti. Ajatus eteni työväenyhdistyksestä piirikokoukseen ja sitten aina sosialidemokraattisen puolueen johtoon saakka. Perinteiden merkitys ymmärrettiin ja toimeen tartuttiin. Jo syksyllä muodostettiin valtuuskunta asiaa valmistelemaan. Puheenjohtajana oli SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasio ja varapuheenjohtajana kouluhallituksen pääjohtaja R.H. Oittinen. Työrukkaseksi muodostettiin sosiaalineuvos Uuno Nurmisen johtama työvaliokunta. SDP:n ohella toisena vastuutahona oli alusta alkaen Työväen Sivistysliitto, siitä kertoivat esimerkiksi nimet Sakari Kiuru ja Olavi Hurri, Oittinenkin oli TSL:n aiempi sihteeri. Aatetta ja sivistystä, käsi kädessä.

Kaukaa on tultu, myös kilometreissä: Työvaliokunta retkeili keväällä 1968 Lounais-Hämeessä etsien sopivaa työväentaloa. Sellainen löydettiin Tammelan Teurosta, varsin hyväkuntoinen kuusikymppinen, vuosina 1906-08 rakennettu. Heinäkuun alussa talon uudeksi sijaintipaikaksi varmistui Riihimäki ja juuri tämä Peltosaaren koilliskulma, mistä kaupunki luovutti käyttöön 5000 m2 maata.

Talo purettiin, osat siirrettiin ja rakennus pystytettiin uudelleen vuonna 1969. Harjannostajaiset pidettiin 19. syyskuuta, ja valtuuskunnan puheenjohtaja Rafael Paasio saattoi kutsua väen koolle vihkiäisjuhlaan, joka oli lauantaina 25. lokakuuta 1969. Yleisölle museo avattiin vappuna 1970. Myöhemmin talon ylläpitäjäksi muodostettiin Työväenperinteen Tutkimus ry.

Siitä alkaen on tämä rakennus, Työväentalomuseo palvellut tehtävässään. Museolle on löytynyt ja vakiintunut oma tehtävänsä. Museosta on tullut myös kiinteä osa kaupungin museoiden yhteistä verkostoa, ja yhteistyö on hyödyttänyt kaikkia osapuolia. Jokainen kaupunki tarvitsee nykyisin monenlaisia vetonauloja, houkuttimia, näyttelyjä ja nähtävyyksiä niin asukkailleen kuin satunnaisemmille kulkijoille.

Museon suojiin, niin tähän rakennukseen kuin myös varastotiloihin, on kertynyt mittava määrä esineistöä, jotka kertovat suomalaisen työväenliikkeen ponnisteluista jo 120 vuoden mittaisella taipaleella. Tässä tilassa on ollut lukuisia, eri aiheista kertovia kesänäyttelyjä ja täällä on pidetty mitä moninaisimpia tilaisuuksia. On puhuttu, laulettu, on soitettu. Täällä on päässyt katsomaan, kokemaan ja nuuhkimaan menneiden aikojen tuntoja ja tunnelmia, niin nytkin.

Emme pidä tärkeänä vanhojen muistojen, rakennusten tai historiallisten esineiden tai muiden aineistojen vaalimista sekä niiden esillepanoa siksi, että kaipaisimme vanhoja hyviä aikoja takaisin. Eivät ne aina välttämättä niin hyviä olleetkaan. Vaalimme, esittelemme, kirjoitamme, jotta muistaisimme tänäkin päivänä mistä olemme tulleet, itse asiassa me aivan kaikki koko kansakunta, millaisten vaikeuksien ja samalla millaisten ihanteiden ja tavoitteiden kannustamana.

Tällaisista tiloista, tällaisilta kovilta penkeiltä on liikkeelle lähdetty paremman tulevaisuuden toivossa. Paljon onkin saavutettu: juuri noina Rafael Paasion kaukaisina puheenjohtajavuosina 1960-luvulla virisi, ehkä jonkin verran hapuillen, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, viimein myös täällä Suomessamme. Sitähän nyt lähes kaikki pitävät hyvänä ja omana saavutuksenaan. Helppoa se ei ole ollut, eikä tie suora, monilla täällä on siitä varmaan omakohtaisia kokemuksia niin vaalikamppailuista kuin valtuustoäänestyksistä.

Ongelma yhteiskunnassa on vain siinä, että tavoite häilyy jatkuvasti jossain kauempana. Ei ole yhtä lopullista maalia, jonne päästyämme voisimme kallistua viisaan lepoon. ”Mikä on, ei pysy”, sanoi jo muinainen kreikkalainen ajattelija Herakleitos. Tärkeintä on liike, pyrkimys kohti parempaa ja turvatumpaa aikaa, vaikka toimintaympäristökin muuttuu. Työ jatkuu, kamppailu jatkuu, mutta toisenlaisin muodoin, keinoin ja välinein kuin tämän talon aikaa sitten rakentaneet liikkeemme varhaiset vaikuttajat, näkijät ja tekijät. Monien sukupolvien ponnistuksista kertoo tämänkin kesän näyttely täällä ajan patinoimien vankkojen seinien suojissa."

Työväetalomuseon perustamisesta

1960-luvun loppupuolella virisi Etelä-Hämeessä ajatuksia työväenliikkeen toimintaa esittelevän museon perustamiseksi. Keväällä 1967 Riihimäen Työväenyhdistys ryhtyi asiassa aloitteelliseksi ja teki huhtikuussa pidetylle Etelä-Hämeen sosialidemokraattisen piirijärjestön piirikokoukselle aloitteen museon perustamiseksi. Kokouksessa aloite sai niin paljon kannatusta, että asetettiin museotoimikunta valmistelemaan hanketta. 

Toimikunnan työ tuotti tulosta. Sosialidemokraattinen Puolue ja Työväen Sivistysliitto asettivat vuonna 1968 valtuuskunnan valmistelemaan museoasiaa. Valtuuskunnan puheenjohtajana oli Rafael Paasio. Työvaliokunta etsi museoksi sopivaa vanhaa työväentaloa lähinnä Lounais-Hämeestä. Sopiva talo löytyi Tammelan pitäjän Teuron kylästä. Talo oli jäänyt käyttämättömäksi kun Teuron työväenyhdistyksen toiminta oli sammunut väestön maalta muuton seurauksena.

Työväentalomuseo ensimmäisinä vuosinaan.Työväentalomuseo ensimmäisinä vuosinaan.Museorakennuksen sijoituspaikaksi oli tarjolla useita paikkakuntia, loppuvaiheessa Riihimäen lisäksi Hämeenlinna ja Forssa. Museon sijoittumiseen Riihimäelle vaikutti paikkakunnan työväenyhdistysten jäsenten aktiivinen toiminta asiassa.

Lopullisen sijoittumisen ratkaisi Riihimäen kaupungin myötämielinen suhtautuminen mm. sopivan tontin muodossa. Kaupunki antoi museota silloin hallinnoivalle Työväen Sivistysliitolle 5000 neliömetrin suuruisen maa-alueen maininnalla, että laadittavana olevassa asemakaavassa se merkitään Työväentalomuseon paikaksi.

Talon siirtäminen ja pystyttäminen nykyiselle paikalleen tapahtui talkoilla kuten alkuperäinen rakentaminenkin ja Teuron työväentalo avattiin museoksi 25.10.1969.


Hämeen Kansa -lehti kesällä 1968.Hämeen Kansa -lehti kesällä 1968.

Kilpailu Työväentalomuseon saamisesta omalle paikkakunnalle herätti tunteita. Forssalaisten mielestä luonnollinen sijoituspaikka Tammelan Teuron kylästä löytyneelle museorakennukselle olisi ollut Forssa, joka erotettiin itsenäiseksi kauppalaksi Tammelasta 1920-luvulla.

Riihimäen apulaiskaupunginjohtaja Pentti Vuorinen ihmetteli forssalaisten myöhäistä heräämistä asialle. Sijoituspäätös oli jo tehty.

Riihimäki täytti kuitenkin Forssaa paremmin museovaltuuskunnan sijoituspaikalle asettamat vaatimukset. Museon tulisi muun muassa sijaita Etlä-Hämeessä, koska työväenliikkeen ensimmäiset näkyvät toimenpiteet ovat täältä lähtöisin. Lisäksi rakennus ei saisi olla syrjäisellä paikalla.


Työväentalomuseon on näkyvällä paikalla Peltosaaren urheilupuiston kupeessa, samanlaisella mäntyjä kasvavalla kumpareella kuin se oli aikoinaan Teurolla.Työväentalomuseon on näkyvällä paikalla Peltosaaren urheilupuiston kupeessa, samanlaisella mäntyjä kasvavalla kumpareella kuin se oli aikoinaan Teurolla.

Valtakunnallinen Työväentalomuseo tuli aluksi Työväen Sivistysliiton alaisuuteen. Pian museon perustamisen jälkeen ryhdyttiin keskustelemaan sen hallintomuodon muuttamisesta joko säätiöksi tai kannatusyhdistykseksi.

Muutos toteutui kuitenkin vasta vuonna 1980, jolloin museon omistus ja ylläpito siirtyi perustetulle Työväenperinteen Tutkimus ry:lle.

Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on työväen kulttuuriperinteen ja työväentaloihin liittyvien esineiden kerääminen ja tallentaminen. Museo ottaa vastaan sen kokoelmiin sopivia työväentaloihin ja niiden toimintaan suoranaisesti liittyviä esineitä.

Tutustu esineisiin » Perusnäyttely

Tutustu rakennukseen » Museorakennus

SDP 120 vuotta

Sosialidemokraattinen puolue perustettiin vuonna 1899 nimellä Suomen Työväenpuolue. Perustava kokous pidettiin Turussa 17. - 20. heinäkuuta.

Lainaus pöytäkirjasta:

"Kokous alkoi maanantaina 17 p:nä klo 8 aamulla sikäläisen työväenyhdistyksen huoneistossa, jonka iso sali oli tilaisuutta varten koristettu kasviköynnöksillä, kuusilla, lipuilla ja kilvillä. Ylinnä peräseinällä olevassa kilvessä luettiin: »Työ on kaiken rikkauden lähde». »Vapaus, veljeys ja tasa-arvo». »Köyhälistö, liittykää yhteen».

Kun edustajat olivat saaneet paikkansa erityisten pöytien ääressä, lausui Turun työväenyhdistyksen puheenjohtaja tohtori N. R. af Ursin heidät tervetulleiksi."

Nils Robert af Ursin valittiin puolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Perustamisvuonna 1899 puolueeseen kuului 64 yhdistystä,
joissa oli jäseniä 9446. Työväenliike eteni nopeasti, suurlakko-vuonna 1905 yhdistyksiä oli jo 177 ja niissä jäseniä 45 295. Vuonna 1906 SDP oli jäsenmäärältään suhteellisesti suurin sosialistinen puolue Euroopassa.

Puolueen nykyinen nimi, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue – Finlands Socialdemokratiska Parti r.p., otettiin käyttöön vuonna 1903 Forssassa pidetyn puoluekokouksen jälkeen. Samassa kokouksessa hyväksyttiin puolueelle ensimmäinen periaateohjelma, radikaali Forssan ohjelma, joka otti vahvasti kantaa kunnallisiin ja työelämän kysymyksiin.

Venäjän vuoden 1905 vallankumous ja suurlakko joukkoprotesteineen toivat Suomeen yksikamarisen 200-paikkaisen eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Suomessa naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa sekä vaalioikeuden että –kelpoisuuden.

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 SDP nousi suurimmaksi puolueeksi saaden 80 paikkaa. Uuteen eduskuntaan tuli 19 naisedustajaa. He olivat maailman ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat, heistä 9
oli SDP edustajia.

Vuoden 1916 vaaleissa SDP sai haltuunsa enemmistön, 103 paikkaa. Eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1917 valtalain, jolla aiemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suuriruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle.

Valtalaki ei koskaan tullut voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan vähemmistöön jääneiden porvareiden suosituksesta. Tämä lisäsi vasemmiston ja oikeiston keskinäistä katkeruutta Suomessa syksyllä 1917.

Uusissa vaaleissa voimasuhteet eduskunnassa muuttuivat, vaaliliittoon yhdistynyt porvaristo sai uuteen eduskuntaan enemmistön 108-92. Seuraava senaatti oli kokonaan porvarillinen.

Tutustu » "Elämää 1918"

SDP:n tarkoituksena on koota kansalaiset yhteiseen toimintaan sosialidemokratian aatteellisten tavoitteiden toteuttamiseksi, ihanteena ja päämääränä vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden yhteiskunta, yhteistyön ja rauhan maailma sekä puhdas ja turmeltumaton ympäristö.

SDP:n toiminta on hyvin kansainvälistä. Sosialidemokraatit ovat merkittävä poliittinen voima lähes kaikissa Euroopan ja myös monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa.

SDP on Sosialistisen Internationaalin (SI) jäsen ja Euroopan Sosialidemokraattisen Puolueen ESP (eng. PES) jäsen sekä toimii aktiivisesti pohjoismaisen poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen yhteistyöjärjestössä SAMAK:issa.

Euroopan parlamentissa SDP:n edustajat istuvat sosialistien ja demokraattien ryhmässä (S&D). Pohjoismaiden neuvostossa puolue kuuluu Sosiaalidemokraattiseen ryhmään.

"Jos et muuten tiedä mitä teet, ole aina heikomman puolella."

Rafael Paasio

Poimintoja Forssan ohjelmasta

Sosiaalidemokraattinen puolue Suomessa pyrkii samoin kuin sosiaalidemokraattiset puolueet muissakin maissa vapauttamaan koko kansaa taloudellisen riippuvaisuuden, valtiollisen alaikäisyyden ja henkisen holhuunalaisuuden kahleista.

Sosiaalidemokraattisen puolueen lähimpinä vaatimuksina ovat:

1. Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänestyksissä sekä kunnallisella että valtiollisella alalla. Suhteellinen edustus ja yksikamari järjestelmä. Salainen äänestys. Vaalien ja äänestysten toimittaminen lain määräämänä vapaapäivänä. Palkkio valituille edusmiehille kaikilla aloilla.

6. Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poistaminen yleisellä asteettain nousevalla tuloverolla, jolloin ansioton arvonnousu ja korkotulot sekä perintö on verotettava ankarammin kuin omasta ansiosta tai työstä johtuvat tulot. Verotettavan omaisuuden ilmoittamisvelvollisuus.

10. Kaikkien rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- tai yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.

Työväensuojelulainsäädäntöä on tarmokkaasti edistettävä. Sen lähimpänä määränä vaatii Sosiaalidemokraattinen puolue Suomessa:

1. Työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi.

2. Kullakin paikkakunnalla elintarpeisiin riittävä alin paikka on määrättävä ei ainoastaan valtion ja kuntain, vaan yksityistenkin teettämissä töissä.

3. Yötyö on kiellettävä kaikilla muilla aloilla, paitsi sellaisilla, joiden teknillinen laatu tekee katkeamattoman työn välttämättömäksi. Naisilta ja nuorilta työntekijöiltä on yötyö kokonaan kiellettävä.

4. Täysi, vähintään 36 tuntia kestävä yhtämittainen lepoaika viikossa on säädettävä.

5. Lapset alle 14 vuoden on kiellettävä kaikesta ansiotyöstä. Lapsia (14-16 v.), oppilaita ja nuoria työntekijöitä (16-18 v.) varten on säädettävä riittäviä suojelumääräyksiä.

6. Naisten työ on kiellettävä aloilla, missä se on heidän ruumiilleen vahingollista. Raskauden aikana on työ helpotettava tai kokonaan kiellettävä siitä alkaen, kuin ne normaalisen raskaudentilan merkit,
jotka vaikeuttavat työtä, ilmestyvät raskaudenajan loppupuolella,
sekä vähintään 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.

7. Edellä olevat määräykset ovat ulotettavat, paitsi teollisuustyöväkeen, käsityöläisiin, maanviljelystyöväkeen ja palvelijoihin sekä, mikäli mahdollista, kauppa- ja kulkulaitosten työväkeen.

8. Työväen suojelusmääräysten tarkkaa noudattamista valvomaan
on asetettava riittävä määrä sekä mies- että naistarkastajia ammatin laadun mukaan ja määrättävä niille apulaisia työväestöstä. Suojeluslakien rikkominen on estettävä ankaroilla rangaistuksilla.

Kunnallisena ohjelmanaan vaatii puolue:

1. Äänioikeusoloja korjattaessa ei kun kunnallista vaalioikeutta
missään tapauksessa saa asettaa äänioikeutta ahtaammalle.
Työväelle on kunnallisissa edustuslaitoksissa myönnettävä
väkilukuun nähden suhteellinen määrä edustajasijoja.

6. Turvattomain lasten ja vanhusten hoito on ajanmukaisella
ja inhimillisellä tavalla järjestettävä.

8. Yleisemmän työttömyysajan sattuessa on kunnan hankittava asujamilleen riittävästi työtä ja riittävä alin palkka. Kuntien on perustettava yleisiä työttömyysrahastoja.

9. Kunnan työt ovat teetettävät ilman välikäsiä ja palkka maksettava sen tariffin mukaan, mikä kussakin ammatissa on silloin voimassa.

Forssan ohjelma on lähes suoraan peräisin Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen vuonna 1891 hyväksymästä Erfurtin ohjelmasta. Ohjelman välittömät vaatimukset ovat toteutuneet lukuun ottamatta kirkon ja
valtion eroa, sitovia kansalaisaloitteita ja kansalaispäätöksiä, koulujen uskonnonopetuksen lakkauttamista ja alkoholin kieltolaista on sittemmin luovuttu.

Forssan ohjelma oli voimassa aina vuoteen 1952 saakka. Nyt voimassa oleva Sosialidemokratian periaatteet -ohjelma on vuodelta 1999.

Tutustu » Forssan ohjelma

TSL 100 vuotta

Työväen Sivistysliitto TSL perustettiin sisällissodan jälkeen 1. syyskuuta 1919 professori Väinö Voionmaan aloitteesta.

Tutustuttuaan vuonna 1912 perustettuun Ruotsin työväen sivistysliittoon hän ehdotti syksyllä Sosialidemokraattiselle Nuorisoliitolle, että Suomeen perustettaisiin vastaavanlainen järjestö. Nuorisoliiton liittotoimikunta päätti 22.12.1918 asettaa komitean valmistelemaan sivistysliiton perustamista.

Tiedonhalu kannusti työväkeä opiskelemaan opintokerhoissa, kursseilla ja työväenopistoissa, jotka olivat järjestäneet kursseja jo 1900-luvun vaihteessa.

TSL:n sivistystyön malli haettiin Ruotsista, jossa toimii Ruotsin suurin vapaan sivistystyön Arbetarnas Bildningsförbund -järjestö. Sivistystyö sisälsi aluksi luentoja, joissa käsiteltiin kunnallistietoa, taloutta, kansainvälisiä kysymyksiä, sosialismia, ammattiyhdistysliikettä, sielutiedettä, siveysoppia ja kasvatusta.

Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuus avasi uudenlaisia mahdollisuuksia työläislapsille ja kansakoulun jälkeen vapaa kansansivistystoiminta tarjosi kanavia itsensä kehittämiseen edelleen.

Työläiset perustivat TSL:n opintokerhoja ja sen kirjeopisto käynnisti etäopiskelun. Oma lehti Työläisopiskelija perustettiin välittämään tietoa liiton toiminnasta.

SKDL ja SKP tulivat mukaan TSL:n toimintaan sotien jälkeen, mutta vuonna 1964 nämä perustivat oman Kansan Sivistystyön Liiton (KSL).

1970-luvulla TSL:n toiminta laajeni ennen kaikkea ammattiyhdistysten opintokerhojen ansiosta.

Työväen Sivistysliitto TSL on työväenliikkeen arvopohjaan sitoutunut järjestöjen oppilaitos, joka rohkaisee ihmisiä osallistumiseen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa.

TSL:n tavoitteena on edistää toiminnallaan demokratiaa, yhteiskunnallista ja sivistyksellistä tasa-arvoa sekä suvaitsevaisuutta yhteistyössä jäsenjärjestöjensä
ja yhteistyökumppaniensa kanssa.

Työväen Sivistysliitolla on 30 jäsenjärjestöä. Liittoon kuuluu SAK:laisia ammattiliittoja, sosiaali- ja kulttuurialan järjestöjä sekä sosialidemokraatteja lähellä olevia järjestöjä. Jäsenkuntaan kuuluu palkansaajia, opiskelevia nuoria aikuisia, sosiaali- ja kulttuurialan toimijoita sekä aktiivisia ikäihmisiä. Jäsenjärjestöjen ohella TSL palvelut ovat avoinna kaikille aikuiskoulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä kiinnostuneille.

Työväen Sivistysliitto on aktiivinen toimija myös kansainvälisesti maailmanlaajuisen IFWEA-verkoston (International Federation of Workers' Educational Associations) kautta.

Mainos vuoden 1949 TyöväenkalenterissaMainos vuoden 1949 Työväenkalenterissa

Työväen Sivistysliitto TSL kustansi vuodesta 1928 lähtien painettuna Työläisopiskelija-julkaisua. Lehden nimi muuttui 1960-luvulla Aikamerkiksi. Syyskuussa 2014 Aikamerkki muuttui verkkojulkaisuksi.

Aikamerkin teemoissa korostuvat ajankohtaiset yhteiskunnan, työelämän ja arjen ilmiöt sekä Suomesta että maailmalta.

"Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien."

Tutustu » Aikamerkki

Työväenliikkeessä oli paljon opintotoimintaa, jonka rinnalle kaivattiin keveämpää tekemistä. Vuonna 1972 sai alkunsa Työväen Musiikkitapahtuma, joka antoi esiintymismahdollisuuden yksilöille ja ryhmille.

Suunnitteluvaiheessa tapahtumaa ajateltiin kierrättää ympäri Suomea, mutta Valkeakoskesta tuli tapahtuman pysyvä kotipaikka, koska paikkakunnalla oli ja on vahva työväenliikkeen perinne.

Työväen Musiikkitapahtumasta on vuosien varrella kasvanut moderni festivaali, joka ei ole kadottanut omaleimaisuuttaan. Tästä esimerkkinä mainittakoon perinteiset yöyhteislaulut, festivaalin aatteellinen ohjelmisto ja toiminta sekä työväen- ja rauhanlaulujen karaoke.

Festivaalin järjestää Työväen Musiikkitapahtuma ry, jonka jäseniä ovat Valkeakosken kaupunki sekä TSL:n Pirkanmaan ja Etelä-Hämeen piirijärjestöt.

Aiempien kesänäyttelyiden aiheisiin pääset tutustumaan tästä.